Ensimmäisenä harjoitustyönä työstimme puuta. Karsimme puukolla oksia ja kuorta pitkistä lepänriu'uista ja kokosimme poraamalla ja liimaamalla pätkistä "talven törröttäjiä". Liitimme törröttäjät asetelmaksi puunpalan päälle. Kun työ oli kuivunut vähintään viikon ajan, maalasin sen valkoisella sisämaalilla, jota olin ohentanut vedellä. Törröttäjiä sai myös koristella ja solmin hopeanvärisestä rautalangasta ja kirkkaista helmistä nauhan jokaiseen törröttäjään roikkumaan. Helmet kuvastavat pakkasessa kimaltavia jääkiteitä.
Annoin talventörröttäjät äidilleni syntymäpäivälahjaksi.
Savityö olikin sitten vaikeustasoltaan paljon haastavampi kuin talventörröttäjät. Savea oli 5 kiloa per opiskelija ja se oli iso määrä hallita käsissään. Työn alku oli helppoa, kun piti tehdä muotti ja sen avulla kaksi sivuprofiilia savesta. Profiilit liitettiin yhteen ja alettiin muotoilemaan päätä ja kasvonpiirteitä. Kaula piti saada erittäin tukevaksi, että pää pysyisi pystyssä. Jokaisella tuntui leuka valuvan alaspäin ja itsekin lisäsin monta kerrosta savea kaulaan. Oli tosi vaikea käsitellä savea, joka materiaalina ei ollut itselle kovin tuttu. Savi alkoi myös kuivuessaan halkeilla. Suurin vaikeus kuitenkin tuntui olevan mielikuvituksen ja visuaalisen näkemyksen puute. En oikein keksinyt, miten ihmisen kasvoja voisi muotoilla. Onneksi saatoin ottaa mallia muiden opiskelijoiden ja opettajan antamista ideoista.
Lopulta jätin varovaisuuttani pään aika keskeneräisen ja ronskin näköiseksi, sillä en uskaltanut alkaa muuttamaan enää mitään isoa kokonaisuutta, ettei työ menisi jostain kohtaa rikki tai pilalle.
Työ jäi mielestäni likaisen ja keskeneräisen näköiseksi, mutta se saattoi johtua myös muotoilun keskeneräisyydestä. Mietin, miltä pää olisi näyttänyt tasaisesti väritettynä, kuten muilla, jotka olivat ehtineet harkita viimeistelyä enemmän. Letin päät myös murtuivat polton aikana poikki, mutta sitä ei kunnolla huomaa.
Tämän kurssin töistä mieleisin oli kanaverkosta, sanomalehdestä ja paperimassasta muotoiltu eläinhahmo. Olisin tehnyt tietysti kissan, mutta pääsin aloittamaan työn muiden jäljessä ja parikin kissaa oli jo muotoiltu. Mietin, mikä eläin olisi muodoltaan tarpeeksi omintakeinen, että se olisi helppo saada näyttämään kyseiseltä eläimeltä. Lähdin tekemään kirahvia ja yllätyksekseni jo kanaverkkovaiheessa eläin todella näytti kirahvilta asentonsa ja etenkin päänsä suhteen. Katsoin Google kuvahausta kyllä apua työn eri vaiheissa..
Kanaverkon päälle liisteröitiin sanomalehtikerros. Sen päälle paineltiin paperimassakerros. Paperimassa oli tietenkin kosteaa, mikä vaikeutti eläimen pysymistä muodossaan. Monen opiskelijan työt lyhistyivät kasaan jostain kohdasta ja niitä piti tukea rautalangoilla, puutikuilla, maalarinteipeillä ja seinää vasten. Kirahvi ei olisi millään pysynyt pystyssä ilman jalkojen tukemista puutikuilla ja rautalangan ja teipin kiertämistä jalkojen ympärille kuivumisvaiheessa. Kirahvi piti myös päällystää paperimassalla osa kerrallaan ja antaa välillä kuivua.
Lopuksi maalasin kirahvin liitujauhon ja väriaineen seoksella. Värisekoitus oli täysin sattumanvarainen. Suunnitelmissani oli tehdä kirahville yksivärinen oranssinruskea pinta, mutta sekoituksesta tulikin hailakan beige, joka ei ole mielestäni minkään värinen. Sattumalta se sopikin erittäin hyvin pohjaväriksi, kun seuraavana päivänä aloin pakon sanelemana tehdä kuvioita peittääkseni alkuperäisen värin. Tumman ruskea väri sopi hyvin vaalean kaveriksi ja pinnasta tuli myös elävän, karvaisenkin näköinen, kun ruskea väri ei ollut täysin peittävää. Kirahvista tuli mielestäni hyvännäköinen juuri kuvioiden ansiosta, joten olipa onni, että hailakka beige pääsi muuttamaan suunnitelmia!
Viimeisenä työnä tein ilmapalloaskartelun. Taidetta siitä ei tullut, mutta tulipahan malli, jota voin käyttää oppilaiden kanssa kuvistunnilla tulevaisuudessa. Puhalletun ilmapallon päälle liisteröidään eri värisiä silkkipapereita, joista alin kerros näkyy avatun pallon sisäpinnalla. Silkkipaperikerrosten jälkeen tulee vielä sanomalehtikerros ja lopuksi pallo maalataan vaikka pulloväreillä. Kun pallo on hyvin kuivunut, se pysyy pallon muotoisena, vaikka ilmapallo puhkaistaan ja pallonriekaleet kaavitaan pois. Pallosta voi tehdä onkalon tai puolittaa sen kahdeksi puolikkaaksi. Sitten vain mielikuvitus kehiin ja täyttämään sisälle oma maailma erilaisilla askartelumateriaaleilla. Itse tein "vaarallisen maailman" eli keräsin pelottavia eläimiä viidakkomaiseen maisemaan.
Plastisen sommittelun kurssilla tein myös kipsityön, joka päätyi roskiin ennen kuin ehdin kuvatakaan sitä. Yritin vuolla puukolla kissahahmoa, joka tulisi ulos taustastaan, mutta jännetuppitulehdus oli todennäköisempi lopputulos kuin esille laitettava taideteos, joten päätin jättää työn harjoitteluvaiheeseen.
Myös kirjaveistos odottaa inspiraatiota. Uskoisin sellaisen kuitenkin tulevan, sillä oppilaiden kanssa ajattelin tehdä kirjaveistoksen joskus, kun vanhoja kirjoja hävitetään koululta.
