Väriopin kurssi oli mielenkiintoinen ja antoisa. Värien kanssa työsketely oli itselleni mieleistä ja koin oppimisen ja onnistumisen iloa usein. Teoria tuli konkreettiseksi harjoitustöiden myötä. Opin paljon sellaista väreistä, mitä en entuudestaan tiennyt. Kuten sen perusasian, että värit ovat suhteellisia ja muuntautumiskykyisiä, murretut värit perusvärejä enemmän. Sama väri voi näyttää erisävyiseltä riippuen siitä, millaisia värejä sen vieressä on. Väreillä voi tehdä illuusioita, kuten monessa harjoitustyössä tuli esille. Ihmiset myös näkevät ja tulkitsevat värejä subjektiivisesti omalla tavallaan. Esimerkiksi jakoa kylmiin ja lämpimiin väreihin ei voida täysin määritellä. Kirjallisuudesta tutustuin Josef Albersin Värien vuorovaikutus -kirjan lisäksi Betty Edwardsin Värit - Luovan maalaamisen oppaaseen.
Keskeisimmistä termeistä tutuiksi tulivat värin sävy, kylläisyys ja valoisuus. Sävyllä tarkoitetaan värin perusilmettä tai nimeä (esim. sininen vai punainen), kylläisyydellä värin kirkkautta tai himmeyttä, suhdetta mustaan, harmaaseen ja valkoiseen (esim. puhdas tai perussininen vai murrettu sininen) ja valoisuudella väripinnan heijastavuutta tai värin vaaleus- ja tummuuseroja (esim. tumma sininen vai vaalea sininen).
Alla on esillä kaikki kurssin aikana tekemäni harjoitustyöt. Kauempaa katsottuna niissä ei huomaa askartelun jälkiä, kuten väripaperien väliin liimausvaiheessa jääneitä valkoisia välejä tai liimamöykkyjä. Työt vaativat värisilmän lisäksi taiteellista mielikuvitusta ja pikkutarkkaa leikkaus- ja liimaustaitoa.
Värin valoisuus -teema tulee parhaiten esille Harmaa-asteikko -harjoitustyössä oikeassa laidassa. Siinä valon intensiteetti eli valoisuus muuttuu tasaisesti harmaan vaaleimmasta sävystä tummimpaan. Värin kylläisyys -teemaa harjoiteltiin ylhäällä keskellä olevassa työssä, jossa oma nimi piti kirjoittaa erisävyisin kirjaimin, joista ensimmäisenä on omasta mielestä puhtain väri ja siitä eteenpäin perusvärin tuli taittua enenevästi. Oli aika vaikea vertailla valitsemani ruskean värin kylläisyyksiä.
Muut harjoitustyöt käsittelivät värien suhteellisuutta ("Minecraft-tyyppiset" työt), värien läpikuultavuusilluusiota ja tilailluusiota ("junanraide"-työt ja kolmiosainen viikinkikypärä), kuultoväriä ja syvyysväriä (pyramidityöt), väri-intervalleja ("nelivärisointu"-työt) ja värien optista sekoittumista (ylhäällä oikealla). Oma suosikkini oli addiktiivinen ja subtraktiivinen värisekoitus. Addiktiivisessa sekoituksessa valoisuus lisääntyy (oranssi kuvio) ja subtraktiivisessa valoisuus vähenee (vihreä kuvio). Värit ovat sävyiltään lempivärejäni ja onnistuin mielestäni valitsemaan valoisuudeltaan oikeat väripaperit. Kuultoväri-syvyysvärityö eli pyramidityö oli vaikein ja koetteli ymmärrystäni käsittää ohjeita ja löytää neljälle värille kaksinkertaisia kuultovärejä ja tehdä vielä käänteisversio työstä!
Aion käyttää värikurssilla tekemiäni harjoitustöitä työssäni havaintomateriaalina kuvataiteen tunneilla isompien oppilaiden kanssa. Kyselen ja keskustelen esimerkiksi siitä, missä työssä mikäkin värin ominaisuus tulee esille. Vaikeimmat termit jätän välistä ja keskityn konkreettiseen, mikä onnistuukin hyvin, kun on havaintoaineistoa, mistä katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti