Visuaalinen kulttuuri taas on laajempi käsite, joka pitää sisällään taiteeksi tarkoituksella tehdyt kuvataiteelliset teokset, mutta myös kaiken arjen näkyvän elinpiirin, esim. astiat, huonekalujen sommittelun, rakennukset, liikennemerkit ja mainostekstit. Visuaalinen kulttuuri ympäröi minua, mutta en sitä huomaa/huomioi osaksikaan. Kuvataidetta voisi olla enemmänkin elinympäristössäni. Se voi rauhoittaa, piristää, herättää tunteita, voimaannuttaa arjen elämässä.
Testasin koulussa oppilasryhmällä omaa motiivikuvasarjaani arvuuttamalla, mikä mahtaa olla kuvien teema. Puolet (viidesluokkalaisista) viittasi jo toisen kuvan jälkeen, että olivat tajunneet teeman :). Olen niin tottunut päivittäin vääntämään rautalangasta asioita, että tämä kuva-arvoitus oli liian helppo. Yritän jatkossa kuvataidetöissä jättää katsojan omalle oivallukselle ja tulkinnalle tilaa.
Valokuvasarjan aiheita suorastaan ryöppysi mieleen sitä mukaan, kun näin jonkun asian. Vesi eri olomuodoissaan, vesi itselle tärkeissä paikoissa (lähiranta, avantouintipaikka, Muuramen uimahalli, oma kylpyhuone), eri värit, numerot, kirjaimet, tulensammutusvälineet, ovet matkalla kotoa töihin, työmatkan itselle merkittävät paikat, eri-ikäiset naisia kuvattuna eri suunnista ja etäisyydeltä riippuen minkä ikäisiä he ovat suhteessa itseeni (oman ikäinen nainen kuvattu keskeltä läheltä), oppilaiden penaalien sisältöjä otsikolla "Penaalin terävin kynä? jne. Lopulta päädyin pakkaspäivän järvenrantakävelylläni erääseen muotoon, jota herkistyin näkemään rannan lisäksi omalla pyykkinarulla, kirjastossa ja bussipysäkillä. Kuvat on otettu kännykkäkameralla.
Näiden kuvien lisäksi halusin bonuksena kuvata hauskaa löytöäni koulun kuvisvarastosta. Vanhat kirjainmallit kiellettyine N niinkuin neekeri -tauluineen huvittivat ja päätin kuvata lopuksi myös vastauksen kysymykseen:"Mitä kuviota halusin kuvata?" Huom. taustalla vilahtava tummaihoinen mies :).
Lauantain työskentely oli haasteellista, kun muotokuvia en ole juuri okl:n opintoja lukuunottamatta piirtänyt. Sain aikalailla itseni näköiset kasvot lyijykynällä hahmoteltua, mutta varjostuksia en osannut enkä oikein vieläkään tiedä, miten osaisin edes edetä niiden tekemisessä. Taitaa mennä työ uusiksi, kun ison kumittamisen jälkeen tulee tuhruista jälkeä. Pitänee lukea myös lasten piirrustusoppaista varjostuksen tekemiseen vinkkejä..
Seuraavalla viikolla jatkoin muotokuvan loppuun. Paperi oli niin tuhruinen, joten leikkasin pään ja hartiat irti ja liimasin uuteen pohjaan. Samalla kokeilin erilaisia ornamentteja kehyksiksi ja päädyin lopulta pieniin ja yksinkertaisiin. Pettynyt olen varjostuksiin ja siihen, etten keksinyt mitään "taiteellisempaa" tai persoonallisempaa tapaa tehdä muotokuvaa.
Kollaasin tekeminen jäi täysin aloittamatta kurssiajalla, koska muotokuvan piirtäminen vei ajan ja energian. Muotokuva on siis ulkoinen kuva minusta ja kollaasi pään sisäisen maailmani kuvaus. Suunnittelin leikkeleväni siihen kuvia itselleni tärkeistä asioista ja ihmisistä teemalla 15 minuutin julkisuus, sillä liimaan siihen jokasesta perheenjäsenestäni jonkun talteen leikkaamani lehtijutun kuvan :). Sommittelu, ornamentit ja värimaailma tuottivat ongelmia, sillä lehtikuvat läheisistä sattuvat olemaan ei-lempiväreissä.
Lauantaipäivän lopuksi kävimme Keski-Suomen museolla katsomassa keskisuomalaisten taiteilijoiden muodostaman Dimensioryhmän näyttelyn Dimensio - Nyt. Teokset olivat oivaltavia ja pidin monesta näkemästäni, kuten kuvassa olevasta Kalle Mustosen työstä "Jänis ja kuutamo". Erityisesti sykähdytti Reima Nurmen työ "Uusi huomen", jossa kymmeniä täytettyjä variksia istui sementtialtaan reunoilla. Työtä oli tehty 8 vuoden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti