8.-9.1.2016

Uutinen Keskisuomalaisessa 9.1.2016

Ensimmäisestä opintoviikonlopusta jäi käteen iloa ja innostusta, mutta myös epävarmuutta ja epätietoisuutta uuden äärellä. Perusasiaa kuvatyypeistä, kuvien tutkimisesta ja tulkinnasta sekä esittävän ja abstraktin taiteen eroista monine ismeineen jäivät mieleen kummittelemaan. Erityisesti "taiteilijan identiteetti" ja "sisäinen taiteilija" termeinä kolahtivat, sillä niiden tietoinen etsintä aikuisiällä on omalla kohdalla alkuvaiheessa.

Opettajana joudun/saan asettua oppilaan asemaan saadessani "kotitehtäviä", vaikealta tuntuvan tehtäväksiannon aikaansaama epätietoisuus ja epävarmuus omasta osaamisesta auttavat asettumaan oppilaan asemaan? Toisaalta nämä kuvataiteen perusopinnot eivät ole pedagogisia luonteeltaan, mikä hieman harmittaa, sillä toivoisin saavani myös jotain konkreettista hyötyä/ideoita päivätyöhöni kuvataidetta opettavana luokanopettajana.

Koen olevani vahvasti esittävän taiteen kannattaja ja en ole oppinut ymmärtämään abstraktia taidetta. Pidän kuvista, jotka esittävät jotain. Maalauksista, valokuvista ja lasten tekemistä kuvista! (Perjantai-illan ryhmätehtävä taidekorttien luokittelussakin todisti tämän: päätimme valita kukin oman suosikkimme ja itse valitsin spontaanisti mieleisimmäksi kortiksi mustavalkoisen valokuvan!)

Ehkä on sallittuakin pitää vahvasti jostain taidekentässä ja olla pitämättä toisesta. Huolisin kotini seinälle kuitenkin myös abstraktia taidetta, jos sen värimaailma viehättäisi, sillä mielivärit ja väriyhdistelmät kiehtovat ja voimaannuttavat. Kuitenkin tehtävä "fikuratiivisesta non-fikuratiiviseen" tuntuu vaikealta; mitä oikein pitäisi ilmaista?

Esittävästä abstraktiin -ideointia, kissasta tietysti!

Eniten olen tuottanut pelkistettyä, todentuntuista kuvallista ilmaisua, jota on leimannut käytännön tarve (opetuksen havaintomalleja ja kuvia liittyen tiettyihin asioihin), joten "vapaa taiteilu" sekä pelottaa että houkuttaa. Joku halu ilmaista taiteellisesti ja kehittyä siinä ovat olemassa!

Pelottaa asiat, jotka ovat itselle vaikeita, kuten perspektiivipiirtäminen, varjostus, mittasuhteet.. toisaalta pelkistetty abstrakti taide tuntuu helpolta (ehkä en ole ymmärtänyt sen vaikeutta).

Heräsi halu löytää jonkinlainen taiteilijan identiteetti, sisäinen taiteilija. Tai saada sen löytyminen alulle, sillä oletan sen olevan pitempi prosessi.. Olen oppilaille usein vastannut heidän kysymyksiin, voiko jossain kuvistyössä tehdä näin tai näin, että "käytä taiteilijan vapauttasi" ja ilokseni huomasin olleeni ihan oikeilla jäljillä. Missioni kuviksen opettajanakin on, että lapset eivät hukkaisi luovuuden iloa ja uskoa omaan sisäiseen taiteilijaansa.